Tilasimme Jounin kanssa Englannista pääkallokiitäjän (Acheronita atropos) munia. Munat tulivat pienessä silikoniputkessa 23.9.2009. Toukat kuoriutuivat seuraavana viikonloppuna 26.-27.9.2009. Toukat olivat vain muutaman millimetrin mittaisia ja hyvin hauraan tuntuisia.
Pääkallokiitäjän toukan ravintoa ovat peruna, punakoiso, tupakat, seljat, kuusamat ja nokkoset. Aluksi ruokin toukkia koisoihin kuuluvan köynnöksen lehdillä, Mutta ravinto oli selvästi sopimatonta, koska toukka toisensa jälkeen menehtyi. Kahta eloon jäänyttä aloin ruokkia pihasyreenin lehdillä, mikä oli oikea ratkaisu, sillä toukat söivat niitä ja alkoivat kasvaa.
Pian aloin kerätä syksyn viimeisiä syreeninlehtiä pakkaseen. Toukkien ruokahalu kasvoi ja ne suorastaan ahmivat ravintoa. Toukkien väritys ja olemus muuttuivat nahanluontien yhteydessä ja niistä tuli "aikuismaisempia".
Toukkien kasvu oli hyvin erilaista. Toinen toukista kasvoi kovasti mutta toisen kasvu oli huomattavasti hitaampaa. Suurempi toukista kasvoi noin 12 cm pitkäksi ja sormenpaksuiseksi ja lauantaina 7.11.2009 se tunsi toukkapäiviensä riittävän ja kaivautui terraarion multaan koteloitumaan. Pienempi sitä vastoin haluaa jatkaa elämäänsä toukkana.
Toukka oli kaivautunut noin 15 cm syvyyteen terraarion mullassa, minne koteloitui. Kotelo on noin 7 cm pitkä, mahonginruskea ja hyvin eläväinen. Aikuisen kiitäjän kuoriutumista kotelosta voi säädellä kotelon ympäristön lämpötilalla. Esim. säilyttämällä kotelo maakellarissa saadaan kuoriutuminen ajoitettua helposti kevään lämpimiin.
